Turun Lentokerhon historiaa

1. ALKUVAIHEET 1931 - 1945

Turussa perustettiin 17.9.1931 Varsinais-Suomen Ilmapuolustusyhdistys, jonka tehtävänä oli ylläpitää ja kehittää oman maakuntamme siviili-ilmailua. Moottorikoneella lentäminen oli tuolloinkin kallista puuhaa. Oli saatava halvempi tapa harrastaa ilmailua. Saksalaisen purjelentoretkikunnan vierailu näytöksineen maassamme oli se sysäys, joka pani alulle uuden ilmailumuodon kehittämisen, purjelennon. Turkuun perustettiin silloisen kaupunginjohdon päätöksellä maamme ensimmäinen siviilimaalentokenttä ja paikaksi kentälle valittiin Artukainen. Kenttä vihittiin käyttöön syyskuussa 1935. Tähän ajankohtaan saakka toimi kaupallinen lentoliikenne Suomessa vesikoneiden varassa ja Turussahan vesilentoasema toimi Ruissalossa nykyisen Turun Pursiseuran paviljongissa.

VSIPY:n puheenjohtajana toimi maanviljelysneuvos Arvi Kontu, varapuheenjohtajana johtaja Harald Gädeke ja sihteerinä varatuomari Tauno Ceder. Perustettiin VSIPY:n alaisuuteen Turun Purjelentokerho - Åbo Segelflygklubb ry. Purjelentokoneita rakennettiin kahdessakin paikassa, Itäisellä kadulla ja ns. "Pyöreän Kulman" kellaritiloissa Yliopistonkadun ja Humalistonkadun kulmassa. Säilyneen koulutuspäiväkirjan mukaan yhdistyksen ensimmäinen lento Grunau-9:llä (OH-L1) tapahtui 31.8.1936 ohjaajan ollessa Harald Gädeke ja startti tapahtui kumiköydellä. Toiminta olikin vilkasta ja kahden vuoden kuluessa perustamisestaan purjelentokerho olikin lajissaa maamme suurin kerho, niin saavutuksiltaan kuin jäsenmäärältäänkin. Yhdistyksen Grunau-9 Ipnos Artukaisissa

Alkuaikoina koneita hinattiin taivaalle autoilla ja vintturilla, mutta hinauskonetta kaivattiin muiden maiden tavoin. Konetta, eikä rahaa sen hankkimiseen ollut, joten varojen hankintaa varten käynnistettiin suurkeräys koko maakunnassa. Keräyksen hoiti varatuomari Tauno Ceder apunaan luutnantti Lasse Blomberg. Valitut keräysmiehet kiersivät maaseudulla talosta taloon rahaa keräämässä. Tavallisimmin lahjoitettu summa oli 100 markkaa talosta. Liikelaitokset lahjoittivat keräykseen huomattavia summia ja näin saatiin kokoon summa jolla hankittiin Saksasta Klemm 25-tyyppinen kone (Klemm Kl 25 D VII). Koneen toi Saksasta lentämällä lentokapteeni Toivo B. Nissinen. Klemm Kl 25 D VII (Tätä konetyyppiä tuotiin maahan 3 yksilöä, OH-ILI Helsingin Ilmapuolustusyhdistykselle, OH-ILK Etelä-Pohjanmaan ilmapuolustusyhdistykselle ja OH-ILL Varsinais-Suomen Ilmapuolustusyhdistykselle.)

Artukaisissa järjestettiin lentonäytös 26.5.1938, jonka yhteydessä kone kastettiin ja sai nimekseen "Turun Sampo". Samassa tilaisuudessa vihittiin myös käyttöön yhdistyksen ensimmäinen tehopurjekone Rhön Bussard, jonka olivat innokkaat kerholaiset rakentaneet. Klemm kiersi maakunnassa esittelylennoilla ja järjestettiin "ilmailupäiviä", joilla lennätettiin yleisöä lentomestari William V. Virtasen toimesta ja Tauno Ceder puhui lentämisestä. Purjelentotoiminta vilkastui huomattavasti hinauskoneen myötä. Vuodet 1938, 1939 olivat koulutuksen aikaa, koulutuksen yhteydessä tapahtui kaikenlaista hauskaa, tästä Ilmailussa (6/41) julkaistuun artikkeliin A.Lehtiön kokemuksista . Vuoteen 1939 mennessä oli purjelento saanut mittavan jalansijan ilmailua harrastavien parissa.

YH:n eli ylimääräisten harjoitusten aikana syksyllä 1939 Klemm jouduttiin luovuttamaan Ilmavoimille. Tällä luovutusreissullaan kone kärsi Kauhavalla vaurion, minkä valtio myöhemmin sitten korvasi ja otti romut huostaansa.

Yhdistyksellä oli lentokalustoa seuraavasti: 2 kpl alkeiskoulukoneita Grunau-9, joista toisessa katettu ohjaamo, 1 kpl harjoituskone Grunau Baby II, 1 kpl tehokone Rhön Bussard ja hinauskoneena Klemm Kl D VII (OH-ILL).

2. ILMAPUOLUSTUSYHDISTYKSESTÄ TIE UUTEEN ILMAILUYHDISTYKSEEN 1945 -1946

VSIPY jouduttiin aikanaan rauhansopimukseen liittyvien määräysten mukaisesti lakkauttamaan. Lakkauttamispäätökset tehtiin yhdistyksen kokouksissa10.4.1945 ja 28.4.1945, oikeusministeriö poisti yhdistyksen yhdistysrekisteristä 18.10.1945. Turun kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan yhdistyksen rahavarat, arvopaperit ja koko lentokalusto siirtyivät kaupungin hallintaan siten, että omaisuus käytetään tulevaisuudessa siviili- ja urheiluilmailun tukemiseen paikkakunnalla. Moottorikonerahasto kuitenkin jätettiin erilliseksi pohjarahastoksi, moottorilentoa harrastavien henkilöiden käyttöön, Turkuun hankittavan moottorikoneen ostoa varten. Eo. hankkeen selvitysmiehiksi valittiin Waldemar Löfman, Olli Tulenheimo ja Tauno Ceder sekä pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Harald Gädeke ja Mauno Laine.

Mikäli nimivalinta turkulaiselle ilmailuyhdistykselle olisi tapahtunut suotuisampien tähtien alla alkujaan ja mikäli olisi osattu ennustaa, niin seuraavanlaiset kuviot olisivat jääneet toteutumatta. Kun aiempaa yhdistystä oltiin purkamassa niin samaan aikaan jo puuhattiin uutta ilmailuyhdistystä Turkuun.

Uuden Varsinais-Suomen Ilmailuyhdistyksen perustava kokous pidettiin Turun Urheiluliiton kerhohuoneistossa 18.3.1945. Kokouksen avasi johtaja Harald Gädeke. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin majuri Martti Nestor Kilpi ja sihteeriksi Aarne Alitalo. Yhdistys päätettiin perustaa ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Martti Kilpi ja toiminnanjohtajaksi William Virtanen.

Jatkona seurasi Turun Purjelentokerho - Åbo Segelflygklubb'in perustaminen 7.5.1945. Kerho liittyi V-S Ilmailuyhdistykseen. Kerhon puheenjohtajaksi valittiin Aarno Sjöberg, varapuheenjohtajaksi Ensio Terho ja sihteeriksi Mauno Laine.

Mutta mitenkäs kävikään, poliittinen ilmapiiri Suomessa oli näihin aikoihin sellainen ettei tämäntyyppisiä yhdistyksiä saanut mitenkään laillistettua, joten tämä yritys kaatui valtiovallan toimesta.

Seuraava yritys käynnistyi helmikuussa 1946 Virtasen kutsuttua kotiinsa arvovaltaisia henkilöitä keskustelemaan mahdollisista toimintatavoista saada ilmailuyhdistys perustettua. Tällöin päätettiinkin yrittää mahdollisimman laajapohjaisella rintamalla elikkä kutsuttiin koolle edustajia kaikista nuorisotoimintaa harjoittavista järjestöistä.

Perustava kokous kokoontui 1.3.1946 Hotelli Hoviin. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti William Virtanen ja sihteeriksi samoin yksimielisesti Paavo Aitio. Ilman äänestystä yhdistykselle valittiin johto seuraavasti: puheenjohtajaksi Tauno Ceder, sihteeriksi William Virtanen, johtokunnan jäseniksi valittiin Carl-Erik Bruun, Pekka Kivipuro, Mikko Moisio, Aarne Alitalo (SVUL:n piiritoimikunta), Viljo Kiviniemi (TUL:n piiritoimikunta), Alpo Petäjä (SNS:n piiritoimikunta) ja Aleksander Sortuva (SDN:n piiritoimikunta). Varajäseniksi valittiin: Sorri Sammalisto partiojärjestöstä, Voitto Laiho pioneerijärjestöstä ja Osmo Viitanen Nuoret Kotkat-järjestöstä.

Kuten lukija jo saattaa arvatakin millainen lopputulos tästä yrityksestä sitten seurasikaan, ei rekisteröidä. Virtanen sai vastaanottaa kesällä 1946 seuraavansisältöisen ilmoituksen ".....että poliittisin perustein ei saanut perustaa yhdistyksiä....". Virtanen ottikin yhteyttä viranomaisiin ja kysyikin näiltä, saavatko sitten vanhat lentäjät perustaa kerhon ? Vastauksessa todettiin ettei tällaiseen ole mitään estettä. No taas ruvettiin järjestämään uutta perustavaa kokousta sinnikkäitä kun ollaan.

3. TURUN PURJELENTOKERHO - ÅBO SEGELFLYGKLUBB 1946 - 1948

Purjelentotoimintaa oli harjoitettu pari vuotta ja poliittiset olot maassa olivat tasaantuneet siinä määrin, että ilmailupistoksen saaneiden ihmisten yhteenliittymää ei enää katsottu valtakunnalle vahingolliseksi. Siispä päätettiin pitää perustava kokous 10.7.1948, jossa hyväksyttiin kerholle nimi ja säännöt sekä päätettiin anoa rekisteröintiä itsenäiseksi yhdistykseksi. Anomus hyväksyttiin ja kerho rekisteröitiin yhdistysrekisteriin 22.7.1948. Valittiin puheenjohtajaksi Erik Kerke, varapuheenjohtaksi Risto Savola ja sihteeriksi William Virtanen (myöh. Vaasvirta), taloudenhoitajana Mauno Lavijärvi ja jäseniksi: Carl-Erik Bruun, Mikko Moisio, Antero Nissinen ja Olli Rusama. Tästä lähtien yhdistys onkin sitten toiminut täysin yhtäjaksoisesti. Ajankohta uuden kerhon perustamiseksi oli mitä epäedullisin, mutta ilmailukärpäsen purema ja rehti innostus asiaan olivat ennenkin auttaneet mikseipä sitten tälläkin kertaa.

alkeiskoulukone Harakka IIUuden yhdistyksen ensimmäisenä päämääränä oli luonnollisesti koneen hankinta lentotoiminnan aloittamiseksi. Rahaa ei ollut edes perustamiskokouksen ilmoitusmaksun hoitamiseen. Rahaa ei ollut, mutta sitäkin palavampi halu päästä jälleen lentämään. Johtokunta päättikin ostaa Suomen Ilmailuliitolta käytetyn alkeiskoulukoneen, Grunau-9:n. Osto tehtiin tietenkin velaksi. Rakennustyöhuoneen hankinta sujui yllättäen helposti, kerho onnistui nimittäin vuokraamaan Eerikinkatu 7:n (Kino Palatsin talo) kellarista riittävät rakennustilat. Näissä tiloissa kerho sitten toimikin seuraavat 40-vuotta, kunnes kiinteistön omistaja muutti tilat parkkihalliksi ja kerho sai lähteä. Heti alkuvuodesta 1947 ostettiin Harakka-2 alkeiskoneen rakennussarja ja taas velaksi. Koneen rakennustyö aloitettiin välittömästi, kone valmistui alkuvuodesta 1948. Kesällä 1947 osallistui joukko kerhon jäseniä Jämin Ilmailukoululla purjelentokursseille suorittaen siellä ensimmäiset lentotutkinnot, sillä omaa koulutusta ei vielä ollut.

 

Talouden paikkaamiseksi järjestettiin vuosittain lentonäytöksiä ja muita tilaisuuksia (1947 - 54). Näistä saatiinkin tuottoa sen verran, että velat saatiin maksettua ja rahaa vielä jäikin uusiin hankintoihin.

 

 

 

 

4. TURUN LENTOKERHO ry. - ÅBO FLYGKLUBB rf. 1948 -

Purjelentotoimintaa oli harjoitettu pari vuotta ja poliittiset olot maassa olivat tasaantuneet siinä määrin, että ilmailupistoksen saaneiden ihmisten yhteenliittymää ei enää katsottu valtakunnalle vahingolliseksi. Siispä päätettiin pitää perustava kokous 10.7.1948, jossa hyväksyttiin kerholle nimi ja säännöt sekä päätettiin anoa rekisteröintiä itsenäiseksi yhdistykseksi. Anomus hyväksyttiin ja kerho rekisteröitiin yhdistysrekisteriin 22.7.1948. Valittiin puheenjohtajaksi Erik Kerke, varapuheenjohtaksi Risto Savola ja sihteeriksi William Virtanen (myöh. Vaasvirta), taloudenhoitajana Mauno Lavijärvi ja jäseniksi: Carl-Erik Bruun, Mikko Moisio, Antero Nissinen ja Olli Rusama.

Vanha logo Yhdistyssopimuksen allekirjoittajiksi valittiin Erik Kerke, Mauno Lavijärvi ja William Virtanen (myöh. Vaasvirta). Kerhollahan tulee olla myös tunnus, merkki, jonka kantajasta näkee mihin ryhmään kuuluu. Tätä tarkoitusta varten julistettiinkin kilpailu. Kilpailun voittajaksi valittiin taiteilija Voitto Vikaisen työ. Pöytäkirjan 16.1.1948 mukaan ensimmäiset merkit oli tilattu Kultaseppä Salmelalta. Turun Lentokerhon puheenjohtajat ajalta 1946 -

Kerhon johtokunta teki 10.6.1948 periaatepäätöksen moottorikoneen hankinnasta, jotta toimintaa saataisiin laajennettua ja monipuolistettua. Päätös edellytti lukuisia selvityksiä valittavan konetyypin osalta. 13.8.1948 pidetyssä johtokunnan kokouksessa oli lennonjohtaja S.J.Landsdorff esittelemässä edustamaansa konetyyppiä, tyyppiä johon johtokunnan katse oli tutkimusten jälkeen lähinnä keskittynyt. Hankittavalle koneelle oli asetettu monia vaatimuksia mm. sen oli sovelluttava paitsi koulutus- ja purjelentokoneiden hinaustoimintaan, myös sairaslento- ja postinkuljetustoimintaan niin kesällä kuin talvellakin. Lisäksi koneelle asetettiin vaatimukseksi myös muuntomahdollisuus kellukkeilla toimivaksi. Edelleen sen tuli olla sopiva toimimaan saariston olosuhteissa kelirikkokausina. Kaikkien edellämainittujen seikkojen lisäksi sen tuli olla hyvä ja halpa !

KZ VII Lærke Lähinnä aiemmin mainitut vaatimukset täytti tanskalaisvalmisteinen KZ VII "Lærke", kone päätettiin hankkia. Koneen osto katsottiin toiminnalle niin tärkeäksi, että varojen puuttuessa seitsemän johtokunnan jäsentä otti omavastuisen lainan ja osti koneen. Ostolupa tämän koneen ostoon kerholle saatiinkin lukuisten lisenssianomusten jälkeen. Uutuuttaan hohtava kone saapui Turkuun 10.7.1949 S.J.Landsdorffin ja Erik Kerken ohjaamina suoraan Kööpenhaminasta. Saapumispäivä oli kerholle juhlapäivä. Seuraavan kesän suuren lentonäytöksen yhteydessä 7.5.1950 kone ristittiin juhlallisesti "Turun Leivoksi" (OH-KZC).
Riemu jäsenistön keskuudessa oli lähes rajaton kun Turun kaupunginvaltuusto luovutti hallussaan olleet VSIPY:n kaluston ja varat kerholle. Tämä luovutus oli mitä tervetullein sillä kerho sai takaisin rahavarat, autot, laskuvarjot, lentokonehallin Artukaisissa, suuren määrän työkaluja ja ennenkaikkea purjekoneet. Tämä tapahtui 29.12.1948

Koneet olivat pitkän varastoinnin aikana kärsineet kosteusvaurioita, mutta korjauksilla Grunau Baby II ja Rhön Bussard saatiin korjattua lentokelpoisiksi. Kellarissa rakennettiin uutta konetta PIK-5a:ta.
Kerhon koko purjelentokalusto: vasemmalta Harakka II, Rhön Bussard, PIK-5a ja Grunau Baby II
Lentotoiminta Artukaisissa jatkui kerhon toimesta aina vuoteen 1965, vaikka liikenneilmailu oli jo siirtynyt Ruskon lentokentälle 1955. Muutto Artukaisista oli kuitenkin myös väistämättä kerholla edessä, kaupunki oli päättänyt 1964, että vanhalle kenttäalueelle tulee muuta toimintaa. Ruskolle siirtymiseen liittyi kuitenkin ongelmana se että minne kalusto saadaan suojaan, joten kerhon johto aloitti neuvottelut hallin rakennuspaikan saamiseksi. Neuvottelujen tuloksena karttaan merkittiin vuokrattava alue. Maastossa tämä paikka oli sankassa metsässä ja mm. hallin koillis- kulma osui todella vetiseen kohtaan. Hallin rakentaminen oli siihen astisista hankkeista suurin, mutta mittavuudestaan huolimatta, lähes kokonaan talkoovoimin rakennettu halli valmistui 1966. Rakennustyön puuhamiehistä voitaneen tässä yhteydessä nimetä ainakin seuraavat henkilöt: Keijo Reinvall, Jussi Miikkulainen, Mikko Terho, Mauno Terho ja moni muu kerholainen. Rakennusmateriaali saatiinkin lahjoituksina Turun alueen liike- ja teollisuusyrityksiltä. Suurimmat tukijat olivat Autolava Oy (nyk. Multilift) sekä Manukone Oy. Lahjoittajista kertova taulu löytyy hallin seinältä. Lahjoituksia yrityksiltä hankki pääosin kerhon silloinen puheenjohtaja Matti Elonheimo. Hallityömaa talvella 1965-1966

Purjelentotoiminta

Purjelentotoiminta koki 1950-luvulla voimakkaan kehityksen ja maamme ilmailuväki pyrki pysymään tämän kehityksen mukana. Vuosina 1954 - 55 oli jo useassa maamme kerhoista siirrytty 1-paikkaisista alkeiskoulukoneista 2-paikkaisiin koulukoneisiin. Myös Turun Lentokerho halusi pysyä kehityksessä mukana ja oli vuonna 1955 tehnyt päätöksen 2-paikkaisen koulukoneen hankinnasta. Syksyllä 1956 tämä Saksasta ostettu Bergfalke II saapui maahn ja luovutettiin tilaajilleen.


Jo kesällä 1956 kerho oli lähettänyt kaksi opettajaansa, P.Saartin ja R.Nummelinin Jämille saamaan 2-paikkaisopettajakelpuutuksen. Kerhon purjelentokoulutus oli kalustonsa osalta ajan tasalla ja voi luottavaisin mielin jatkaa työtään. Paitsi kalustollista kehitystä oli koulutuksessa todettavissa myös kehitystä, joka kulki kohti lentokeskuksia joissa useammat kerhot toimisivat. Tällaiseen kehitykseen pyrittiin myös Varsinais-Suomessa. Kerho kutsuikin alueen ilmailukerhot yhteiseen neuvonpitoon asian tiimoilta. Paikalle saapuikin Rauman, Porin, Noormarkun ja Salon ilmailukerhojen edustajat sekä lisäksi Suomen Ilmailuliiton toiminnanjohtaja oli paikalla. Tämä tilaisuus oli alkuna sille, että 1950-luvun lopulla 1960-luvun alussa purjelentokoulutusta järjestettiin yhteisillä leireillä. Lentotoiminnallisesti hiljaisena vuonna kerhon ja partiopiirin välillä oli käyty neuvotteluja ilmailuharrastuksen levittämisestä partiotyön piiriin. Näiden neuvottelujen tuloksena Turkuun perustettiinkin 24.4.1958 kaksi uutta lippukuntaa Pilven Veikot ja Pilven Siskot. Näihin lippukuntiin liittyi heti perustamistilaisuudessa yli 60 jäsentä, lentokerhon rooliksi tulikin toiminta lippukuntien taustajärjestönä.

Historiakuvalinkit

Katetulla ohjaamolla varustettu Gr-9 (Muna)
2-paikkainen liitokone.
Rhön Bussard
Grunau Baby II
PIK5a
Hallityömaa talvella 1965-1966

Historiasivut on koonnut pitkäaikainen kerhon jäsen Kari Kaukonen. Historiaosioon on tulossa jatkoa niin, että se jatkuu kerhon nykypäivään asti.



WebMaster
© Turun Lentokerho ry.
2003